iNaturalist

Analysoinut Appwesome

Kun huomaan metsäpolun varrella oudon sienen tai pihalla kasvin, jota en tunne, haluan usein selvittää nimen heti — mutta samalla oppia, mistä tunnistus tulee. iNaturalist sopii tähän paremmin kuin pelkkä kuvahaku: se auttaa tekemään luonnosta havaintoja, joita voi tarkastella myöhemmin ja jakaa muiden kanssa. Minusta sen kiinnostavin puoli ei ole vain nopea arvaus, vaan tapa muuttaa tavallinen kävely pieneksi tutkimusretkeksi.

Kyseessä on iNaturalistin kehittämä koulutussovellus, jonka taustalla on luontohavaintoihin keskittyvä yhteisö. Se on maksuton, ja sovelluksen ikäraja on PEGI 3. Arvosana on 4,1 noin 11 000 arviosta, ja latauksia on kertynyt yli viisi miljoonaa. Nämä luvut eivät tietenkään kerro, sopiiko sovellus juuri sinun tapaasi ulkoilla, mutta ne viittaavat siihen, että kyse ei ole vain pienen harrastajapiirin kokeilusta.

Helppo tapa tutustua luontoon

iNaturalist on yhteisöpohjainen sovellus, joka yhdistää sinut luonnontutkijoihin ja muihin harrastajiin ympäri maailmaa. Se on kuin taskussa kulkeva kenttäopas, joka auttaa tunnistamaan kasveja, eläimiä ja muita luonnon ihmeitä. Alkuun pääseminen on suoraviivaista: lataa sovellus, kirjaudu sisään ja aloita havaintojen kirjaaminen.

Käyttöliittymä on selkeä ja intuitiivinen. Voit ottaa kuvan, ladata sen sovellukseen ja antaa sen yhteisön auttaa tunnistamaan, mitä olet löytänyt. Usein jo pelkkä kuvantunnistus antaa sinulle hyvän arvauksen, mikä laji on kyseessä. Onko mitään tyydyttävämpää kuin saada heti vastaus johonkin, mikä on askarruttanut mieltä?

Havaintojen tekeminen toimii parhaiten rauhassa

Käytännössä olen saanut sovelluksesta eniten irti, kun en yritä kirjata kaikkea lennosta. Pysähdyn, otan muutaman selkeän kuvan ja katson vasta sitten, mitä tunnistusehdotus kertoo. Kasvin kohdalla yksi kuva koko kasvista ja toinen lehdestä tai kukasta voi olla hyödyllisempi yhdistelmä kuin monta lähes samanlaista lähikuvaa. Eläimen kanssa taas kannattaa kuvata se, mikä näkyy turvallisesti ja häiritsemättä sitä. Tunnistus ei ole kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä saada nimen ruudulle.

Jos sovellus antaa ehdotuksen, suhtaudun siihen lähtökohtana enkä lopullisena vastauksena. Samannäköisiä lajeja voi olla vaikea erottaa kuvasta, ja kuvakulma, vuodenaika sekä kasvin kehitysvaihe vaikuttavat siihen, mitä kuvassa näkyy. Kun ehdotus tuntuu epävarmalta, vertaan sitä havaintoon ja muiden käyttäjien kommentteihin sen sijaan, että kirjaisin nimen varmana. Tämä pieni tapa ehkäisee sitä, että ensimmäinen uskottavalta kuulostava vastaus muuttuu omassa mielessäni faktaksi.

Yksi arkinen käyttötapa on kirjata samaa pihapiiriä tai lähimetsää eri aikoina. Kun näen kasvin keväällä ja myöhemmin uudelleen kukassa, kuvaan sen kummallakin kerralla ja voin huomata, miten paljon tunnistusta helpottaa. Sovelluksen arvo ei siis rajoitu harvinaisiin löytöihin. Tavallinenkin voikukka tai tuttu puu voi muuttua kiinnostavaksi, kun pysähdyn katsomaan sen yksityiskohtia ja opin vähitellen, mitä ympärilläni todella kasvaa.

Yhteisön voima

Yksi iNaturalist-sovelluksen parhaista puolista on sen aktiivinen yhteisö. Toisten käyttäjien havainnot ja kommentit tekevät oppimisesta monipuolista ja hauskaa. Yhteisö on myös hyvin avulias – olen saanut monesti apua tunnistamisessa ja samalla oppinut jotain uutta. Voit myös itse osallistua tunnistusprosessiin, jos sinulla on tietoa jostain lajista.

Yhteisöön osallistuminen kannattaa nähdä vastavuoroisena oppimisena. Kun saan tunnistusapua, voin lukea perusteluja ja vertailla niitä siihen, mitä itse kuvasin. Kun taas tunnistan jotakin tuttua, voin auttaa toista käyttäjää, mutta vain silloin kun olen riittävän varma. Minusta tämä on parempi asenne kuin yrittää näyttää asiantuntijalta jokaisessa havainnossa: epävarmuuden tunnustaminen pitää yhteisön tiedon luotettavampana ja jättää tilaa korjauksille.

Kommenttien lukeminen on hyödyllistä myös silloin, kun lopullista lajia ei heti löydy. Ehdotuksista voi hahmottaa, mitkä tuntomerkit ovat ratkaisevia ja miksi kaksi läheistä lajia sekoittuvat helposti. Silloin seuraavalla retkellä katson ehkä lehden reunaa tai kukinnon rakennetta tarkemmin. Sovellus ei opeta kaikkea yhdellä napautuksella, mutta se voi ohjata huomaamaan, mitä luonnossa kannattaa tarkastella.

Lisäksi sovellus tarjoaa mahdollisuuden osallistua erilaisiin projekteihin. Näissä projekteissa voit kerätä havaintoja tietystä aiheesta tai alueesta, ja se tuo mukanaan mukavaa lisähaastetta. Projektit ovat loistava tapa oppia uutta ja samalla tehdä jotain merkityksellistä luonnon hyväksi.

Projektit sopivat erityisesti käyttäjälle, jolle yksittäisten havaintojen tekeminen alkaa tuntua irralliselta. Rajattu aihe antaa retkelle tarkoituksen: voin kiinnittää huomiota vaikkapa tietynlaisiin eliöihin sen sijaan, että yritän kirjata kaiken, minkä näen. En kuitenkaan lähtisi mukaan vain siksi, että projekti kuulostaa vaikuttavalta. Jos sen rajaus ei sovi omaan liikkumiseen tai kiinnostukseen, tavallinen havaintojen tekeminen on aivan riittävä tapa käyttää sovellusta.

Asetukset ja havaintojen huolellinen kirjaaminen

Ennen ensimmäistä pidempää retkeä tarkistan, että ymmärrän, miten sovellus tallentaa havaintoon liittyvät sijainti- ja aikatiedot. Ne auttavat minua muistamaan, missä ja milloin havainto syntyi, ja tekevät kirjauksesta hyödyllisemmän myös muille. Samalla pysähdyn miettimään, haluanko jakaa tarkan paikan kaikissa tapauksissa. Herkkää luontokohdetta kuvatessa on järkevää harkita, kuinka tarkkaa sijaintitietoa on sopivaa näyttää. Tällöin tärkeintä ei ole mahdollisimman täsmällinen karttapiste, vaan vastuullinen havainto.

Puhelimen kameraan ja sijaintiin liittyvät valinnat vaikuttavat myös siihen, kuinka sujuvasti retki etenee. Jos sijainti ei tallennu odotetusti, myöhempi muistiinpano voi olla epätarkka; jos taas kuvaan tulee vain yksi huonosti rajattu näkymä, tunnistaminen voi jäädä arvailuksi. Siksi teen havaintoni mahdollisuuksien mukaan siellä missä olen, enkä yritä rekonstruoida kaikkia yksityiskohtia vasta kotona. Tämä on pieni mutta käytännöllinen rutiini, joka säästää myöhemmältä korjailulta.

Kaikkea ei silti tarvitse täyttää samassa hetkessä. Jos retkellä tulee kiire tai kädet ovat varattuina, kuvaan ensin ja palaan kirjaukseen myöhemmin, kun pystyn tarkistamaan kuvan ja tiedot huolellisesti. Tällainen työnjako toimii paremmin kuin näytön näprääminen koko ajan: ensin havainnoin ympäristöä, sitten kirjaan. Samalla kannattaa tarkastaa, ettei yksi kuva sisällä useita eri eliöitä niin, että jää epäselväksi, mitä havainto koskee.

Offline-käyttö ja retkipäivän rytmi

Yksi asia, joka tekee iNaturalist-sovelluksesta erityisen, on sen kyky tallentaa havaintosi myös offline-tilassa. Tämä on erityisen kätevää, jos seikkailet alueilla, joissa internet-yhteys on heikko tai olematon. Kun pääset taas verkkoon, voit synkronoida havaintosi ja jakaa ne yhteisölle.

Offline-tilaa kannattaa ajatella retken turvaverkkona, ei lupauksena siitä, että jokainen vaihe toimii ilman yhteyttä. Käytän sitä niin, että teen havainnon paikan päällä ja jätän yhteisön ehdotukset sekä jakamisen myöhempään hetkeen, kun yhteys taas toimii. Jos tunnistus on retken pääasiallinen tavoite, heikko verkko voi silti hidastaa kokemusta. Jos taas haluan kerätä kuvia ja muistiin jääviä havaintoja, yhteyden puuttuminen ei välttämättä estä koko retkeä.

Hyvä käytännön rytmi on tehdä ensin muutama havainto ja tarkistaa sitten, että niiden kuvat ja perustiedot ovat tallessa. Näin en palaa kotiin epätietoisena siitä, jäikö tärkeä löytö puhelimeen vai ei. Samalla vältän sen, että jokainen kiinnostava ötökkä katkaisee kävelyn pitkäksi sovellushetkeksi. Sovelluksen kanssa on helppo innostua keräämään kaikkea, mutta parhaat retket ovat minulle edelleen niitä, joissa puhelin auttaa katsomaan ympärille eikä vie kaikkea huomiota.

Milloin se on oikea valinta — ja milloin ei

iNaturalist sopii parhaiten uteliaalle ulkoilijalle, joka haluaa tunnistaa luonnon eliöitä ja on valmis oppimaan myös yhteisön avulla. Se toimii hyvin perheiden yhteisillä kävelyillä, koulutehtävien tukena ja harrastajalle, joka palaa samoille luontopoluille. Jos taas etsit vain nopeaa vastausta yhteen kasvin nimeen etkä halua kirjata havaintoja tai tarkastella muiden ehdotuksia, yksinkertainen kuvahaku tai rajatumpi tunnistusopas voi olla vaivattomampi. Ne voivat tarjota suoran vastauksen, mutta eivät välttämättä samanlaista havaintojen ja keskustelun ympärille rakentuvaa oppimiskokemusta.

Myös käyttötilanne ratkaisee. Puistossa, kotipihalla tai hitaalla retkellä sovellus pääsee oikeuksiinsa, koska aikaa on tarkastella yksityiskohtia. Kiireisellä lenkillä tai tilanteessa, jossa eläimen lähestyminen olisi sille häiriöksi, jätän puhelimen taskuun. Kaikkea ei tarvitse kuvata, eikä sovelluksen käyttäminen tee jokaisesta kohtaamisesta parempaa. Se on huono valinta myös silloin, jos odottaa automaattisen tunnistuksen olevan erehtymätön tai haluaa sovelluksen korvaavan perusteellisen määritysoppaan.

Versio 1.38.2 toimii Android 6.0:aa tai uudempaa käyttöjärjestelmää käyttävissä laitteissa. Ennen lataamista tarkistan siis puhelimen järjestelmäversion, etenkin jos käytössä on vanhempi laite. Sovellus on ilmainen, joten sitä voi kokeilla ilman ostokynnystä, mutta varsinainen hyöty syntyy siitä, että havaintoja tekee huolellisesti ja palaa niihin myöhemmin. Pelkkä asentaminen ei vielä muuta kävelyä tutkimusretkeksi.

Pieniä mutta tärkeitä yksityiskohtia

Yksi kätevä ominaisuus on mahdollisuus lisätä havaintoon tarkempia tietoja, kuten sijainti ja aika. Tämä ei ainoastaan auta sinua myöhemmin muistamaan, mistä havainnot on tehty, vaan se myös rikastuttaa yhteisön dataa, joka voi olla arvokasta tieteellisessä tutkimuksessa.

Minulle hyödyllinen edistyneempi tapa on ajatella havaintoja pieninä, toistettavina kenttämerkintöinä. Kun kuvaan saman paikan kasvillisuutta eri käynneillä ja pidän havaintojen rajauksen johdonmukaisena, vertailu tuntuu mielekkäämmältä. En yritä tehdä yhden kävelyn aikana kattavaa luetteloa koko alueesta. Poimin muutaman selkeän havainnon ja teen niistä kunnolliset. Tämä tapa vähentää kiireessä syntyviä epämääräisiä kirjauksia ja tekee sovelluksesta helpommin osan tavallista ulkoilua.

Toinen hyödyllinen harjoitus on palata vanhoihin havaintoihin sen sijaan, että keräisin vain uusia. Voin katsoa, mikä ehdotus jäi epävarmaksi, mitä kommentissa huomattiin ja millaisen kuvan ottaisin nyt paremmin. Näin sovellus toimii henkilökohtaisena oppimispolkuna ilman, että minun tarvitsee muistaa jokaista lajia ulkoa. Jos pidän muistiinpanot ja valokuvat siisteinä jo havaintohetkellä, niihin palaaminen on paljon helpompaa kuin epämääräisten kuvien selaaminen myöhemmin.

Rajoitukset tulevat vastaan etenkin kuvan laadussa ja lajien samankaltaisuudessa. Pieni, nopeasti vilahtava hyönteinen tai kasvi, josta näkyy vain osa, ei välttämättä anna hyvää pohjaa tunnistukselle. Silloin oikea ratkaisu voi olla jättää havainto yleisemmälle tasolle tai olla tekemättä siitä varmaa päätelmää. Sovelluksen yhteisöllisyys auttaa, mutta muidenkaan käyttäjien vastaukset eivät tee epäselvästä kuvasta automaattisesti varmaa määritystä.

Lisäksi sovellus ei ole paras vaihtoehto jokaiselle, joka haluaa vain selata kauniita luontokuvia tai saada hetkessä yksiselitteisen vastauksen ilman osallistumista. Sen vahvuus on havainnon, tunnistamisen ja yhteisön yhdistelmä, ja juuri se tuo myös hieman lisätyötä. Kuvan ottaminen, ehdotusten arvioiminen ja tietojen tarkistaminen vievät enemmän aikaa kuin nopea verkkohaku. Minusta tämä vaiva on perusteltu silloin, kun haluan oppia, mutta ei silloin, kun olen vain ohimennen utelias.

Luonteva rutiini tekee käytöstä sujuvaa

Kokeneempi käyttäjä ei välttämättä käytä sovellusta enemmän vaan järjestelmällisemmin. Minulle toimiva rutiini on pitää retkellä huomio ympäristössä, ottaa vain tarpeelliset kuvat ja tarkistaa havainnot vasta sopivassa taukopaikassa. Kun tapa on tuttu, en joudu joka kerta miettimään alusta asti, mitä tietoja tarvitsen. Samalla vältän turhan kuvaamisen ja sen, että kirjaan saman löydön moneen kertaan epähuomiossa.

Jos lähden ulos lasten kanssa, annan heidän ehdottaa, mikä löytö kirjataan, mutta muistutan, ettei eliöitä tarvitse koskea tai siirtää kuvan vuoksi. Sovellus voi tehdä kävelystä yhteisen arvoituksen: ensin arvataan, sitten tarkistetaan ehdotus ja lopuksi katsotaan, mitä kuvasta oikeasti pystyy päättelemään. Koululaiselle tämä sopii hyvin havainnointiharjoitukseksi, mutta en lupaisi, että jokainen tunnistus ratkeaa heti. Juuri epävarmat tapaukset voivat olla hyviä keskustelunavauksia.

Yksin liikkuessa puolestaan käytän sitä valikoivammin. Jos tutulla reitillä vastaan tulee laji, jota en ole ennen huomannut, teen siitä havainnon ja jatkan sitten matkaa. Jos samalla alueella toistuu kiinnostava löytö, palaan katsomaan, muuttuvatko sen tuntomerkit tai milloin se on näkyvissä. Tämä tekee sovelluksesta enemmän kuin kertakäyttöisen tunnistusnapin, mutta ei vaadi kalenteriin merkittyä tutkimushanketta tai täydellistä lajintuntemusta.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan iNaturalist on sovellus, joka rikastuttaa elämääsi, erityisesti jos olet kiinnostunut luonnosta. Se tekee oppimisesta hauskaa ja tarjoaa jatkuvasti uusia syitä palata takaisin. Olitpa sitten intohimoinen luonnontutkija tai vain satunnainen ulkoilija, tämä sovellus tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia tutustua ympäröivään maailmaan. Joten, miksi et ottaisi puhelinta käteen ja lähtisi luontoretkelle iNaturalistin kanssa? Melkeinpä lupaan, ettet kadu sitä!

Oma suositukseni on aloittaa pienesti: valitse yksi tuttu lähireitti, kirjaa vain muutama hyvin kuvattu löytö ja katso myöhemmin, mitä niistä opit. Jos huomaat etsiväsi seuraavalla kävelyllä uusia yksityiskohtia, sovellus on jo tehnyt sen, mitä toivon hyvältä luontosovellukselta. Jos taas haluat vain nopean vastauksen ilman yhteisöä tai havaintojen tallentamista, toinen, yksinkertaisempi työkalu voi sopia paremmin. iNaturalistin paras puoli on lopulta se, että se palkitsee kärsivällisen uteliaisuuden eikä vaadi valmiiksi asiantuntijaksi ryhtymistä.